Se oli hirveä uni

Se oli pettymys

Se oli sellainen turha

Se oli harhaa

Se oli mielikuvitus

Se oli unen tekemä

Se oli joku peloista syntynyt 

ja kuvitelmista noussut

En minä sitä halunnut tai

toivonut

Se ei kuulunut minulle

Halusin siitä päästä

 

Tarkkailin sitä pelkoa

Sitä murhetta ja surua

 

.....Kuvitelmaa

Se oli kuin hautajaissaatto,

 

jossa zombit kävelee laahustaen

elämänvalon sammunein silmin

ilmeet typertyneinä,

kasvoilta kuvastuu vain vihaa.

Asfalttia pitkin,

tienreunaa

päämäärättömästi,

äänettömästi

Eivät tervehdi, 

eivät näe enää ketään, 

jos joku tuttu tai 

vaikka vieras

iloisesti tervehtii,

tuijottavat vain 

ilmeettömin silmin hiljaa,

murahtaen ja 

vilkaisten oudosti tervehtijää

joka häiritsee

Eivät tervehdi takaisin, 

eivät näe,

eivät halua nähdä enää,

mitään. 

ja jatkaa laahustavaa kulkuaan

ilman päämäärää.

Menevät yhdessä, 

peräkkäin

mutta 

ei niillä ole yhteyttä kehenkään,

ei edes toisiinsa. 

Vain joku vetää niitä eteenpäin

kuin automaattiohjauksella. 

 

En nähnyt minne olivat menossa,

ei niillä ollut kiire, 

Se oli joskus aamulla, 

kesäaamuna, kun tie oli vähän kostea

ja pinnalla leijui harmaata usvaa

jonkun verran oli muuta liikennettä

 

eikä niiden jälkeen jäänyt 

kuin likaisten vaatteiden, virtsan ja 

kostean maantien haju.