Se oli hirveä uni
Se oli pettymys
Se oli sellainen turha
Se oli harhaa
Se oli mielikuvitus
Se oli unen tekemä
Se oli joku peloista syntynyt
ja kuvitelmista noussut
En minä sitä halunnut tai
toivonut
Se ei kuulunut minulle
Halusin siitä päästä
Tarkkailin sitä pelkoa
Sitä murhetta ja surua
.....Kuvitelmaa
Se oli kuin hautajaissaatto,
jossa zombit kävelee laahustaen
elämänvalon sammunein silmin
ilmeet typertyneinä,
kasvoilta kuvastuu vain vihaa.
Asfalttia pitkin,
tienreunaa
päämäärättömästi,
äänettömästi
Eivät tervehdi,
eivät näe enää ketään,
jos joku tuttu tai
vaikka vieras
iloisesti tervehtii,
tuijottavat vain
ilmeettömin silmin hiljaa,
murahtaen ja
vilkaisten oudosti tervehtijää
joka häiritsee
Eivät tervehdi takaisin,
eivät näe,
eivät halua nähdä enää,
mitään.
ja jatkaa laahustavaa kulkuaan
ilman päämäärää.
Menevät yhdessä,
peräkkäin
mutta
ei niillä ole yhteyttä kehenkään,
ei edes toisiinsa.
Vain joku vetää niitä eteenpäin
kuin automaattiohjauksella.
En nähnyt minne olivat menossa,
ei niillä ollut kiire,
Se oli joskus aamulla,
kesäaamuna, kun tie oli vähän kostea
ja pinnalla leijui harmaata usvaa
jonkun verran oli muuta liikennettä
eikä niiden jälkeen jäänyt
kuin likaisten vaatteiden, virtsan ja
kostean maantien haju.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.