Kierrän samaa kehää

siinä on: 
rakkauden kaipuuni— haaveeni— elämän realiteetit— entinen elämä— yksinäisyyden pelko
 
Tämö pyörä pyörii ja aina välillä unohdan jonkun osan ja ajattelen pääseväni kehästä kunnes taas huomaan pyörän pyörivän. 
 
Kaipuun kehässä rakkauden ja haaveilun ajatus hämärtyy arjen realiteetteihin ja polkeutuu entisen elämän jalkoihin. Ehkä tässä elämäntilanteessa ei vaan ole tilaa rakastaa.
On vain toiset (lapset, exät ja sukulaiset ja harrastukset ja työ) ja heidän tarpeet. Missä on minun oma tahtoni? tai oma elämäni? Onko minulla lupa rakastaa?